Kirja: Lipasti, Roope (teksti) ja Oksanen, Harri (kuvat): Lätkä-Lauri ja maajoukkuematsi. WSOY 2022. Kovakantinen, 121 s.
Nikkelin Hockey Lämäri, Laurin ja kumppaneiden joukkue NHL, aloittaa kesälomansa viikon leirillä urheiluopistossa. Parkkipaikalla on pysäköitynä hieno bussi, lenkillä vilahtaa tutunoloisia miehiä. Keitä kaikkia opistolla oikein harjoittelee?
Pelaajat tutustuvat taitoluistelijoihin vähän vahingossa, mutta yhteisen luistelukisan ja valssihyppyharjoitusten jälkeen kiekkoilijoiden näkemys taitoluistelusta tarkentuu. Tuleeko luistelija-Laurasta sarjan seuraavissa osissa kaveri toisella tapaa kuin joukkuekaveri Janskusta?
Lauri on omistautunut jääkiekolle ja varma siitä, että hän on aikuisena ammattilainen ja pelaa Amerikassa. Intohimo lajiin ja paneutuminen harjoitteluun välittyy kirjasta. Lukijalla ei silti ole veren maku suussa. (Tämä lohduttaa aikuislukijaa, joka seuraa ajoittain keskustelua siitä, miten vakavaa ja vaativaa pientenkin joukkueissa harrastus on.) Huumori ja rentous heijastuu koko tarinasta. Intohimoinen mutta kiihkoton suhtautuminen. Jäällä on hauskaa, vaikkei valmentajan jutuista ota aina tolkkua.
Laurin ammattilaisuran suuri askel koittaa, kun hän jää treenien jälkeen auttamaan jääkoneen kuljettajaa. Kun ilmenee, keiden vuoro on tulla jäälle omiin treeneihinsä, ei auta kuin hidastella varusteineen hiukan. Aikuinen pelaaja tulee jututtamaan, ja Lauri saa olla maalissa hetken.
Tapaus on niin iso juttu, että Laurin kerskaileva tapa kertoa siitä, miten kaikki oikein kävi, opettaa myös tunnetaitoja joukkueen jäsenille. Ne kuvataan asiat asioina -tyyliin, ei lainkaan sormi osoittelevasti pystyssä. Kahnauksia sattuu, mutta hyviin sanoihin ja tekoihin puetun anteeksipyynnön tunnistaa.
Jos NHL:n valmentajan jutut aiheuttavat päänvaivaa, niin myös maajoukkueen valmentajan käytös kummastuttaa. Kadonneen pelikirjan arvoitus vie lopulta Laurin ja kumppanien joukkueen unelmien peliin.
Koska en seuraa jääkiekkoa millään tavoin, kiinnosti, onko kirjassa akuankkamaisia nimenväännöksiä. Aikuisia pelaajia ovat Arko Möntilä ja Sakari Pilppula. Sarjan aiemmassa osassa vilahti Jari Purri, jonka valokuvassa oli kirjoitusvirhe. Sen minäkin sentään tunnistin.
Päänvaivaa aiheuttaa myös kaameasti käyttäytyvä toimittaja Janna Kukkola. Onneksi hän lakkaa räyhäämästä, kun saa maailman parhaan jutunaiheen.
Tärkeä teema kirjasarjassa on roskaaminen. Karkkipapereita ympäriinsä heittelevä aikuinen pitää panna ojennukseen. Entä jos vaihtaisi paperiin käärityt karkit purukumiin? Terveellisempääkin.
Voisikohan kiekkoilija olla kasvissyöjä? Hampurilaiset, pizzat ja makaronilaatikot vilahtelevat lautasilla ja puheessa. Olisiko kasvisruoasta tai kasvisten suosimisesta nousevaksi teemaksi? Erityistä inhokkiruokakeskusteluakaan näissä ei toisaalta ole, eikä kasviksia kauhistella.
Kirja on hyväntuulinen, ja ihmeräpylää kobrakädessään käyttävä Lauri on myös sukkelasanainen, kobrakieli. Perheenjäsenten hyvät ja turvalliset välit käyvät hyvin ilmi.
Pieruhuumoria ei kai esiteinien kanssa voi täysin välttää, mutta ei se aikuislukijaakaan häiritse.
Epäilen kyllä, että yksikään vastaanottovirkailija ei jakele niin auliisti tietoja muista asukkaista kuin kirjassa käy. Tiskin takana oli huumorintajuinen tyyppi muuten, mutta epäuskottava maku näinä tietosuoja-aikoina jäi.
Roope Lipastin ja Harri Oksasen Lätkä-Lauri ja maajoukkuematsi (WSOY 2022. 121 s) on sarjan kahdeksas osa. Lisäksi kaksikolta on ilmestynyt tietoteos Lätkä-Laurin jääkiekkokirja. Kirjan voi hyvin lukea itsenäisenä osanaan, sillä tärkeimpiä aiempia vaiheita sivutaan niin, että tuore kirjaan tarttuja pääsee hyvin kärryille. Tai luistimille.
Lätkä-Lauri-sarjassa on aiemmin ilmestynyt
- Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä (Lukupalat)
- Lätkä-Lauri ja haamupelastus (Lukupalat)
- Lätkä-Lauri ja tautinen turnaus (Lukupalat)
- Lätkä-Lauri ja kaukalon kovis (Lukupalat)
- Lätkä-Lauri ja räpylän henki
- Lätkä-Lauri ja pelikielto
- Lätkä-Lauri MM-kisoissa (äänikirja)
- Lätkä-Laurin jääkiekkokirja (tietokirja)
Jos luulit, että urheilu ja lukeminen eivät mitenkään liity toisiinsa, niin Lätkä-Laurin joukkueen matkalaukuissa on karkin ja pillimehun lisäksi myös kirjoja, joita lukea iltaisin. Paperikirja ei ole kuollut, vaikka vihkoa kätevämpi pelisuunnitelman paikka olisi lasten mielestä sovellus…
Sekä Lipasti että Oksanen ovat pelanneet jääkiekkoa poikasina. Niin tekstistä kuin humoristisesta kuvituksesta välittyy aito tunnelma, ja kirjan lopussa on joukkueen kuvagalleria.
Roope Lipasti on kirjoittanut myös aikuisten kirjoja.